”Toimiva julkinen joukkoliikenne vähentää yksityisautoilun tuottamia päästöjä, ilmanlaatu paranee ja heijastuu terveyteen myönteisellä tavalla. Helsinki sykkii ja tekee työtä läpi vuorokauden.”
Lainaus on Helsingin Vasemmiston kuntavaaliohjelmasta, jonka liikenneosiota en harmikseni päässyt hiomaan, vaikka siihen pyydettiin mukaan. Liikenneasiat yleensä sijoitetaan janalle, jonka toisessa päässä on vain omalla autolla ajavat henkilöt ja toisessa vain joukkoliikennettä käyttävät.
HSL:n rooli Helsingin seudulla on katsoa kokonaiskuvaa, joten aiempana hallituksen varajäsenenä parin kauden ajan pääsin tutustumaan hyvin läheltä eri liikenteeseen liittyviä asioita. Tällöin puhutaan siis jalankulkijoista aina tavaroiden logistiikkaan. Mitään liikenteen ryhmää ei voi jättää pois liikenteen kokonaisuutta mietittäessä. Alun lainaus vaaliohjelmassamme korostaa joukkoliikennettä. Helsingin seudun muuttuminen 24/7 toimivaksi, asettaa yhteisen haasteen, miten yhtälö henkilöiden ja tavaroiden liikkumisesta ratkaistaan kestävän kehityksen mukaisesti.
Lippujärjestelmistä kohti sujuvia liikenneketjuja
Voiko liikenne olla tulevaisuudessa peruspalvelu, jonka rahoitus kerätään verotuksella? Tällöin esimerkiksi lasten tai eläkkeellä olevien osuus kustannuksista olisi pienempi kuin aktiiviväestön. Muualta alueelle tulevilta voitaisiin kerätä muiden maiden tavoin kaupunkivero, joka osaltaan laajentaa liikenteen ja sen infran rahoituspohjaa.
Onko liikenne erilaisten liikenteen palveluketjujen lisäksi erilaisten liikennemuotojen yhdistymistä, jossa vaikkapa sote-palveluiden asiakkaat sekä tavarat liikkuvat vanhojen postiautojen tavoin alueella.
Tällä hetkellä lippu- ja informaatiojärjestelmä keskittyy liikaa lippuihin. Matkaliput ja niiden tarkistaminen joutavat romukoppaan. Oleellista on keskittyä henkilöiden matkojen onnistumiseen myös häiriötilanteissa. Lippujen tarkistajia ei tarvittaisi, vaan heidän työnkuva tulisi osin hyvin haasteellistenkin tilanteiden osalta ohjata palveluneuvontaan, jotta myös vähemmän nykytekniikkaa, liikennepalveluita tai aluetta tuntevat voisivat saada tarvittaessa henkilökohtaista ohjausta siihen, miten matka parhaiten onnistuu määränpäähän.
Nyt tehtävät ratkaisut, jotka yksinkertaistavat mm. joukkoliikenteen käyttöä, on oikea suunta. Ennen kuin lopulliset päätöksen tehdään, on syytä katsoa kauemmaksi.
Tätä keskustelua nostan esille erityisesti nyt, ennen kuin esimerkiksi tilipohjainen järjestelmä lukitaan johonkin tiettyyn malliin.