Pian äänestetään!
Kunta- ja aluevaalien ennakkoäänestys alkaa muutaman päivän päästä keskiviikkona 2. huhtikuuta 2025.
Toivottavasti äänestyspäätöksiä ei tehdä vain populististen lupauksien perusteella. Vaalit eivät ole valehtelukisa, vaikka se joskus siltä voi tuntua. Mm. Tilastokeskus tarjoaa erittäin hyviä taustatietoja myös kuntapäättäjille ja äänestäjille, joiden osalta voi saada hyvän kuvan nykytilasta ja siitä, minne eri puolilla Suomea ollaan menossa.
Tein taustaksi pienen ”laskuharjoituksen”, jossa otin 2023 vuoden väestötiedot ja siirsin niitä 10 vuotta eteenpäin eri kunnissa. Lisäsin 0 – 10 vuotiaisiin määrän sen perusteella, mitä kunnissa syntyi vuonna 2023 x 11 vuotta (0 – 10 vuotiaisiin). Sen jälkeen laskin 60 vuotta täyttäneiden määrän, jotta voidaan tarkastella esim. sitä tulevaisuutta, joka eri puolilla odottaa vuonna 2023 ja johon jo nyt on syytä reagoida, koska kahden vaalikauden jälkeen voi olla liian myöhäistä. Lisäsin mukaan ripauksen poliittista taustaa noista kunnista vuoden 2021 kuntavaalien tuloksien pohjalta.
Ks. Ennuste väestöstä 2023
(eli karkeaa arviointia nykytilan pohjalta
perustuen faktatietoihin 2021 ja 2023 koko Suomesta)
Vaalien aikana kuulemme usein suuria lupauksia ja visioita tulevaisuudesta. Mutta kun vaalit on käyty, koittaa arki, jossa päätöksiä on tehtävä todellisten haasteiden ja faktojen perusteella. Erityisesti maaseutumaisia, väestöään menettäviä kuntia odottaa suuria haasteita, joihin on löydettävä rohkeita ratkaisuja.
Väestökehitys haastaa puolueita
Tosiasia on, että valtaosassa Suomen kuntia väestömäärä laskee ja ikääntyy – tätä ei voi kiistää. Tämä haastaa erityisesti niitä puolueita, jotka ovat perinteisesti saaneet vahvan kannatuksen maaseutukunnissa, kuten keskustapuolueen hallitsemia monia kuntia. Samaan aikaan maahanmuuttoa vastustavien perussuomalaisten ja ”oikeanlaisia” maahanmuuttajia haluavien kristillisdemokraattien on tultava mukaan keskusteluun ennen kuin ne omine teemoineen hukuttavat kunnat yhä syvemmälle suohon.
Palveluiden turvaaminen muuttuvassa ympäristössä
Miten varmistetaan, että kuntalaisilla on pääsy laadukkaisiin perusterveydenhuollon palveluihin, vaikka lääkäreitä ei välttämättä ole saatavilla? Onko ratkaisu siinä, että ihmiset käyvät ”terveysautomaatissa” tarkistamassa terveystietonsa kuin konsanaan pankkiautomaatilla, vai onko mahdollista hyödyntää myös muun kielisiä ammattilaisia? Samalla logiikalla kuin autoja voi korjata riippumatta kielitaidosta voi hoitaa siis ihmisten terveyttä myös ”heikommalla suomen kielellä” – tärkeintä on ammattitaito ja taustatiedot.
Muutos vaatii avointa mieltä – ja erityisesti suvaitsevaisuutta!
Lopulta kysymys on siitä, hukutetaanko koko kunta ongelmiin pään pensaaseen laittamalla vai tartutaanko muutokseen avoimin mielin. Onko parempi vastustaa kaikkea uutta ja erilaista, vai hyväksyä se, että ammattitaitoiset ihmiset, oli heidän taustansa mikä tahansa, voivat auttaa muuttotappiokunnissa asuvia ihmisiä? Vaikka muutos voi tuntua haastavalta, se voi olla myös mahdollisuus uudistua ja menestyä.
Maaseutukuntien kohtaamat haasteet ovat suuria, mutta ne tarjoavat myös tilaisuuden tehdä rohkeita ratkaisuja ja uudistua. Kun vaalilupausten jälkeen palataan todellisuuteen, on aika tarttua toimeen ja turvata palvelut. Helsingissä näytetään suuntaa koko Suomelle hyvin monikulttuurisen väestön avulla, miten juuri tällä keinoin voidaan varmistaa palveluiden toimiminen, kun suomalaisien osalta ei riitä tekijöitä.
Eikä tekijöitä tule riittämään väestön ikääntyessä, joten nyt on tehtävä päätöksiä, jotka vievät Suomea eteenpäin myös kaikkien suomalaisten osalta. Se tie ei ole rasistinen tai maahanmuuttajapelkoinen suunta. Suomessa on tilaa elää ympäri Suomen entistä monikulttuurisemmassa ja kansainvälisemmässä ympäristössä.
Se on lopulta meidän kaikkien etu.