Liikkumisen optimointi on yksi avaintekijöistä, kun vähennetään kaupunkien ruuhkia ja päästöjä. Lähtökohtaisena tavoitteena on minimoida ”turha liikkuminen”. Kun liikkumista ei voida välttää, on tärkeää tarkastella eri vaihtoehtoja ja valita mahdollisuuksien mukaan kestävämpiä ratkaisuja.
Lähtökohtaisesti joukkoliikenne on erinomainen vaihtoehto liikkumiseen Helsingissä. Se mahdollistaa sujuvan liikkumisen ilman tarvetta omalle autolle. Lyhyemmillä matkoilla kevyet liikkumisvälineet, kuten sähköpotkulaudat ja polkupyörät, ovat myös hyviä valintoja. Ne vievät autoja vähemmän tilaa kaupungissa ja kannustavat aktiivisempaan liikkumiseen sekä matkojen tekeminen on yleensä monia vaihtoehtoja nopeampaa erityisesti kantakaupungissa.
Kestävien liikkumismuotojen edellytysten vahvistaminen on jatkossakin avainasemassa. Baana- ja muun pyöräverkoston jatkuva kehittäminen on tärkeää, jotta ne houkuttelevat liikkujia yhä pidemmille matkoille. Samalla voidaan toteuttaa kevyempää infrastruktuuria alueille, joihin raskaammat liikennevälineet eivät sovi, kuten puistoihin ja meren rannoille.
Sillat ja kevyen liikenteen vaihtopysäkit
Kannatan kevyen liikenteen siltojen rakentamista, jos niiden avulla saadaan suorempia pääreittejä osaksi tätä verkostoa. Näitä tulee tarkastella jatkossakin liikenneväylien ylittämisessä, jos kaupungin kasvaessa kevyen liikenteen yhteyksillä luodaan yhteyksiä esim. keskeisille vaihtopysäkeille. Siten säältä suojaisen ja ilkivallalta turvallisen kevyen liikenteen liityntäpysäköintiä on kehitettävä, jotta esimerkiksi sähköpyörän uskaltaa jättää työpäivän ajaksi tällaiselle pysäkille, jos työpaikka on esim. toisen kunnan alueella – liian kaukana koko matkan pyöräilyn osalta.
Etätyön rooli liikkumisen optimoinnissa
Etätyö tarjoaa myös merkittäviä mahdollisuuksia vähentää tarpeetonta liikkumista. Erityisesti asiantuntijatyössä, jossa työtä tehdään tietokoneilla yli maiden rajojen, etätyöskentely voi olla toimiva ratkaisu. Kun työntekijöiden ei tarvitse matkustaa toimistolle päivittäin, syntyy huomattavia säästöjä liikkumisessa ja päästöissä. Tämä edistää osaltaan kestävää liikkumiskulttuuria ja tukee kaupunkien kehittymistä viihtyisämpään ja ympäristöystävällisempään suuntaan.
Ajoneuvoilla liikkuminen itsessään ei ole mikään itseisarvo – päinvastoin. Kaikki ”turha” liikkuminen tapahtuipa se autolla, joukkoliikenteellä tai ladattavilla kevyen liikenteen välineillä on kyseenalaistettava ”onko pakko käyttää luonnonvaroja liikkumiseen, jos asian voi hoitaa skype/teams/tms -palavereiden kautta, sähköpostitse tai muilla sähköisillä viestintäkanavilla”.
Tyhjät vuorot on suunnattava sinne, missä kysyntää on
Jos näyttää, että metrot, raitiovaunut, bussit tai junat ovat tyhjillään, on tällöin karsittava vuorovälejä ja vähennettävä liikennettä. Päättäjien on pystyttävä tekemään taloudellisia ratkaisuja, jos käyttäjämäärät ovat laskeneet merkittävästi. Tyhjät vuorot nostavat lippujen hintoja ja se kehityssuunta tulee saada kääntymään.
Jos tyhjiä vuoroa joillain linjoilla on, vuoroja on ohjattava sinne, missä kysyntä on suurempaa.