Helsingin kaupungilla on kunnianhimoiset tavoitteet asuntotuotannolle: 7000 uutta asuntoa vuosittain vuosina 2024-2027. Tämä on tärkeää, sillä asumisen kalleus on noussut keskeiseksi ongelmaksi Helsingissä. Vain 20 prosentilla helsinkiläisistä asumismenot pysyvät kohtuullisissa 40 prosentissa tuloista.
”Asuntojen hinnat ja vuokrat ovat Helsingissä muuta maata korkeammat, koska asuntojen kysyntä on korkeampaa. Tätä on ylläpitänyt kaupunkiin suuntautunut muuttoliike, jota on pitänyt korkealla tasolla kaupunkiseudun työpaikkojen määrä, korkeakoulujen opetustarjonta, hyvät liikenneyhteydet kodista palveluihin ja työpaikkoihin ja suuren kaupungin vapaa-ajan aktiviteettien tarjonta.”
lähde: Kohtuuhintaisen asumisen mittaristo
(Helsingin kaupunki, Reetta Marttinen 2023)
Ongelma koskettaa erityisesti pienituloisimpia: opiskelijoita, työttömiä ja matalapalkka-aloilla työskenteleviä. Heidän on yhä vaikeampaa löytää itselleen sopivaa ja kohtuuhintaista asumista pääkaupungissa.
Jotta kaupunki voi saavuttaa asuntotavoitteensa, tarvitaan päättäväisiä toimia. Erityisesti keskeisten joukkoliikenneyhteyksien, kuten metro- ja juna-asemien, lähialueet tulee hyödyntää tehokkaammin rakentamiseen. On tarkasteltava esimerkiksi jokaisen raideverkoston aseman ympäristöä, mistä löytyy potentiaalisia alueita myös muita alueita korkeammalle rakentamiselle. Tällä tavoin voidaan säästää metsä- ja pientaloalueita lisärakentamiselta. Jopa mahdollisesti matalien rakennusten purkamista asemaseuduilla on harkittava.
On tärkeää, että kaupunki huolehtii samalla myös viherympäristöjen säilymisestä ja kompensoi tarvittaessa rakentamisen ilmastovaikutuksia muilla keinoilla. Työpaikallamme oli mm. kampanja, kun työkaverille annettiin tunnustusta kiitoksena, emoyhtiö istututti puun (www.grow-trees.com). Oma puu on istutettu Kanardaan Intiaan. Työnantajan kampanjassa istutettiin 2.392 puuta, joka liittyi isompaan 40 tuhannen puun istuttamiseen. Hieno idea tuoda ilmastotoimien edistämistä osaksi yritystoimintaa työntekijätasolla työtovereille annettujen kiitosten kautta.
Kun Suomessa on viime aikaisten uutisten mukaan kaadettu paljon metsää, niin ehkä tilanteen korjaamiseksi pidemmällä ajalla, voi tällainen kampanjointi toimia myös Helsingin kaupungin sekä muiden suomalaisten yritysten yhtenä ilmastotoimena Suomen alueella.
Kohtuuhintaisen asumisen turvaaminen on keskeinen tavoite, jota Helsingin kaupungin on määrätietoisesti edistettävä. Kaupungin päätöksentekijöiltä vaaditaan uskallusta tehdä vaikeita, mutta välttämättömiä ratkaisuja asuntopulan ratkaisemiseksi. Vain siten voimme taata, että Helsinki on tulevaisuudessakin kaikille avoin ja saavutettava asuinpaikka.
Asunnottomuuden poistaminen on pitkäaikainen, mutta välttämätön asia, jonka eteen tulee tehdä jatkuvasti töitä, jotta asunnottomuus Helsingissä saadaan hoidettua.
On huomioitavaa, että Helsingissä noin viidennes ovat muita kuin suomen tai ruotsinkielisiä. Se tarkoittaa samalla, että Helsingissä on edustettuna laajasti monia kulttuureita. Voidaanko rakentamisessa huomioida vaihtoehtoja, jossa voidaan rakentaa asuntoja, jossa asuu esim. useampi sukupolvi saman katon alla. Nykyinen rakennuskanta mahdollistaa huonosti tällaiset variaatiot, mutta suunnittelussa on syytä tarkastella myös väestömuutoksen kulttuuritaustoja sekä esim. perheiden yhdistämisiä.
Miten itse valitsisit, jos olisit päättämässä?
Esimerkkejä valinnoista ovat mm.:
- Puretaan ja rakennettaan tilanne uutta (Hyöty: kaupunkisuunnittelussa voidaan tiivistää rakentamista juuri siellä, missä on valmiiksi palveluita ja hyvät raideliikenneyhteydet. Haitta: purkaminen ei ole ympäristöystävällinen tapa rakentamisen näkökulmasta, jos rakennuksen runkoa voi käyttää hyödyksi ja rakentaa uutta hyödyntäen olemassa olevaa rakennusta.)
- Täytetään merta ja rakennetaan täyttömaalle (Hyöty: mahdollistaa lisätilan saamisen kaupungin rajatuilla maa-alueilla. Haitta: Kallis ja teknisesti vaativa prosessi, joka voi aiheuttaa myös ympäristöhaittoja. Helsingissä on paljon alueita, joissa näin on tehty, kuten Arabianranta, Hakaniemi, Hernesaari, Jätkäsaari, Kalasatama, Katajanokka, keskusta, Lauttasaari)
- Priorisoidaan asemien seutuja, joissa on valmiit liikenneyhteydet monin eri tavoin ja lisätään korkeampaa rakentamista (Suomessa kerrostalojen tyypillisimmän korkeudet ovat 2 – 3 kerrosta. Hyöty: tämä mahdollistaa tehokkaamman maankäytön ja uusimman rakennustekniikan hyödyntämisen. Haitta: voi hävittää mm. historiallista rakennuskulttuuria eri aikakausilta. Lisäksi on ympäristöystävällisempää, jos olemassa olevaa rakennusta voidaan kehittää sen purkamisen sijasta. Tästä arkkitehdit osaavat varmasti toteuttaa suunnitelmia, joissa vanha yhdistyy uuteen tyylikkäällä tavalla.)
- Yleisemmin korkeaan rakentamiseen siirtyminen (Hyöty: tehostaa maankäyttöä ja pienentää rakennusten jalanjälkeä. Voi aiheuttaa asukkaiden kokemia ongelmia, kuten varjostusta ja tuulihaittoja. Samalla esim. lasiset rakennukset voivat olla vaarallisia linnuille. Poliittinen kysymys onkin tästä teemasta, mikä on oikea kerroskorkeus eri alueilla. Perinteisesti Helsingissä rakennettiin aikaisemmin esim. 7 kerroksisia asuinkerrostaloja, mutta onko siten niitä isoja keskusta-alueita muuallakin kaupungissa, joissa kerroskorkeuden nostaminen sopii osaksi Helsingin kasvua (esim. Hernesaari, Herttoniemi, Huopalahti, Itäkeskus, Kalasatama, Kruunuvuorenranta, Malmi, Mellunmäki, ”Merihaka – Nihti”, Oulunkylä, Ruoholahti).
- Esikaupunkialueiden täydennysrakentaminen (Hyöty: hyödyntää olemassa olevaa infrastruktuuria. Haitta: voi muuttaa alueen luonnetta ja esim. pientaloalueiden infra ei ole mitoitettu rajusti kasvavalle väkimäärälle.)
- Rakennetaan saariin (Hyöty: vapaata maata löytyy. Haitta: lähtökohtaisesti saaret halutaan pitää rakentamattomina mm. ympäristösyistä ja infran rakentaminenkaan ei ole niin yksinkertaista ja halpaa).
- Neuvotellaan maa-alueiden ostoista naapurikuntien kanssa (Hyöty: Helsingin kunnan alueelle saataisiin lisämaata, jotta esim. nykyisiä metsäalueita voidaan säästää. Haitta: Poliittisesti epätodennäköistä ja todennäköisesti kallista.)
- Ei rakenneta (Helsingissä on erittäin suuri osa väestöstä myös muista maista tulleita henkilöitä. Päätymällä ratkaisuun, ettei Helsinkiin ole ”muut enää tervetulleita”, on asenne samalla osin rasistinen. Esimerkiksi 131.878 henkilöä ovat tilastoissa muita kuin suomen tai ruotsinkielisiä yhteensä 674.500 asukkaasta vuonna 2023. Tämä tarkoittaa, että vieraskielisten osuus on 19,6 % eli noin viidennes helsinkiläisistä. lähde: Helsingin tilastollinen vuosikirja 2024)
Vaihtoehdoissa enemmän tai vähemmän huomioidaan mm. ympäristöä, energiatehokkuutta, liikennettä ja asukkaiden tarpeita. Yhteistyö kaupungin, rakentajien ja paikallisten asukkaiden välillä onkin avainasemassa onnistuneen lopputuloksen saavuttamiseksi. Siten vuorovaikutuksen lisääminen eri alueiden asukkaiden kanssa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa on hyvä tavoite, kun tehdään hankkeita, joiden vaikutus on laajempi.