Helsingin Sanomat uutisoi tänään 24.1.2025 tuoreesta kulttuuriministeristä: ”kulttuuriväelle: Ikävät leikkaukset ovat välttämättömiä”, kertoo ministeri. Tähän voisi vastata, että hallituksella on mahdollisuus myös tehdä myönteisiä päätöksiä kulttuuriin lisäämättä juurikaan kustannuksia.
Kulttuuriala on valtava ja monipuolinen kenttä, joka kattaa alleen lukuisia eri taiteen aloja – musiikkia, esittävää taidetta, kuvataidetta, muotoilua sekä media- ja viestintäaloja. Viime vuosina myös peliteollisuus on noussut näkyväksi osaksi tätä laajaa kulttuurin kirjoa, yhdistäen osaajia eri sektoreilta.
Monissa työpaikoissa työntekijöitä kannustetaan kulttuurin ja taiteen pariin tarjoamalla erilaisia kulttuurietuja. Näiden avulla työntekijä voi käyttää työnantajan tarjoamaa rahamäärää – esimerkiksi 400 euroa vuodessa – liikuntaan, kulttuuripalveluihin, hyvinvointiin ja työmatkoihin. Tämä on mainio tapa tukea työntekijöiden jaksamista ja tarjota heille mahdollisuus virkistäytyä työn ohessa.
Valitettavasti kulttuurietujen hyödyntäminen on osin suppeaa. Tyypillisesti niillä voi ostaa konserttilippuja, käydä teatterissa tai oopperassa sekä elokuvissa. Kuitenkin suuri joukko kulttuurialan itsensä työllistäviä ammattilaisia, kuten stand-up koomikot, freelance-valokuvaajat, mediataiteilijat, graafiset suunnittelijat, indie-kirjailijat ja muusikot, eivät kuulu niihin, joilta kulttuuripalveluita voisi ostaa, vaikka he niitä myyvät.
Tämä on haastavaa, sillä monet näistä itsenäisistä työntekijöistä kamppailevat saadakseen leipää pöytään. Samaan aikaan monilla työntekijöillä voi olla käyttämätöntä saldoa, jolla he voisivat ostaa myös näiden tekijöiden kulttuuriosaamista.
Suomen nykyinen hallitus on jo leikannut rajusti kulttuurialalta, vaikka ala tuottaa moninkertaisesti takaisin sen, mitä siihen satsataan. Tämä haittaa koko alaa, mutta erityisesti lukuisia itsensä työllistäviä kulttuurin ammattilaisia.
Nyt onkin aika, että työpaikat ja työntekijät voivat lähteä entistä laajemmin tukemaan kulttuurialaa ostamalla alan palveluita ilman näitä rajoituksia. Yksi tapa tähän on mahdollistaa kulttuurietujen käyttö niin, että palveluita voi hankkia itsenäisiltä ja itsensä työllistäviltä ammattilaisilta. Tällöin he voisivat myydä suoraan palveluitaan vaikka työpaikkojen tiimipäiviin tai muihin tilaisuuksiin.
Vaikka etu on tarkoitettu henkilökohtaiseksi, toteutuu tämä virkistäytymistarkoitus myös silloin, kun tilataan vaikka taikuri lapsen syntymäpäiville tai stand-up koomikko tiimipäivän väliohjelmaksi.
Kulttuurin tulee kuulua ja näkyä kaikille, oli yleisö sitten suuri tai vain yksi henkilö, jota halutaan ilahduttaa.
Tehdään tästä totta ensimmäisenä vaikka Helsingin kaupungin työntekijöiden piirissä. Kukaan ei menetä mitään, jos annetaan rahan kiertää yhteiskunnassa. Se tuo iloa näyttämön molemmin puolin.