Hannu Koponen

Lomakuvia ja kommentteja yhteiskunnasta.

Monikulttuurinen Helsinki.

”Kuntapolitiikan päätöksillä on poistettava osattomuutta ja yhteiskunnallisia eroja, sekä vahvistettava sukupuolten tasa-arvoa ja sortavien rakenteiden purkamista. Kielellinen ja kulttuurinen moninaisuus on Helsingin voimavara.” (Helsingin Vasemmiston kuntavaalikärjet)

On asioita, jotka ovat faktoja. Populismi tai muualta maasta tuleva puskista huutelu ei muuta esim. sitä, että Helsinki on ja tulee olemaan monikulttuurinen. Monikulttuurisuus on aina ollut Helsingin rikkaus, joka tuo esille erilaisten ihmisten kohtaamisen kautta syntyvää hyvää synergisissä muodoissaan. Mm. kielellinen, kulttuurinen tai seksuaalinen erilaisuus tuo mukanaan ilmiöitä, jotka virkistävät suomalaista kulttuuria. Erilaiset tapahtumat ovat houkutelleet rakkaaseen pääkaupunkiimme vuosittain satoja tuhansia henkilöitä sekä Suomesta että myös kauempaa.

”Helsingin väestössä oli vuoden 2019 alussa edustettuna 167 eri kansalaisuutta. Ulkomaan kansalaisia oli 62 079.” (lähde: Helsingin kaupungin kotisivut)

Avoimesti erilaisuuteen suhtautuvat kunnat ovat elinvoimaisempia, koska ne ovat vetovoimaisempia erityisesti nuorempien ikäluokkien näkökulmasta. Niin ikään kansainvälistyminen on taloutemme turva. Kuka kuvittelee, että Suomi pärjää omin voimin ja sulkemalla rajat? Tällaiset henkilöt ovat suorastaan vaaraksi suomalaisten hyvinvoinnille kansakunnan näkökulmaa kokonaisuutena tarkasteltuna.

Voi olla toki vaikea hahmottaa erilaisia ”syy & seuraus” -suhteita. Helppo esimerkki 1: diktaattorin käytös vie urheilukisat ja maasta samalla paljon rahaa, jota kansa olisi tarvinnut yhteiskunnan rakentamiseen. Esimerkki 2: miten Suomessa nähdään EU jäsenyyden hintalappu, kun Brexit kurittaa eristäytyvää Britanniaa? Kannattiko ero ja kuka siitä lopulta hyötyy? 

Suomen on oltava aktiivinen kansainvälisesti. EU tarjoaa pienelle kansakunnalle enemmän turvaa kuin se, että linnoittaudumme omaan poteroon käyttäen rahamme aseisiin. Mikä on hintalappu, jos päätöksiä ohjataan populistin harhaisilla mielikuvilla syyttäen muita asioista, joihin heillä ei ole todellista vaikutusta. 

Päätöksenteossa näkökulman on yletettävä omaa nenää pidemmälle vuosikymmenten päähän. Se vaatii tutkimustietoa kehityssuunnista ja faktaa nykytilanteesta. Esimerkiksi muun kielisestä väestöstä yhteensä noin 60 % sijoittuu pääkaupunkiseudun, Turun ja Tampereen kuntiin (eli kuuteen (6) kuntaan yli 300:sta kunnasta). Isossa osassa Suomen kuntia ei juurikaan löydy edes ruotsinkielisiä henkilöitä muun kielisistä puhumattakaan. Silti näissä kunnissa lietsotaan maahanmuuttovastaisuutta. Kenen etua tällä vihanlietsomisella pönkitetään ja kuka lopulta käärii hillot puolueen päättäjänä omiin taskuihinsa.

Mitä enemmän Suomesta tehdään takapajulaa, sitä varmemmin luodaan kehityssuunta, jossa entistä useampi kansainvälistyvä nuori ei vaihda enää maalta kaupunkiin, vaan maasta toiseen maahan. Suomen historia muistaa hyvin suomalaisen maastamuuton.

”Ulkomailla asuvia Suomen kansalaisia on noin 300 000 ja suomalaistaustaisia arvioidaan olevan noin 1,5 miljoonaa.”

Suomalaistaustaisen henkilöiden osuus maailmalla on kansankunnan kokoon nähden valtaisa. Voi olla, että ajatus muuttaa maasta pois, on kaukainen pienemmissä maaseutukunnissa. Jo muutto kaupunkiin voi tuntua hirvittävältä. Maahanmuuttoa vastustavien henkilöiden on syytä katsoa peiliin jo Suomen historian vuoksi. Aika monessa suvussa on niitä omia maastamuuttajia, jotka ovat joutuneet lähtemään hankkiakseen elantonsa.

Helsingissä äänestämme monikulttuurisuuden puolesta. Siten varmistamme menestyvän ja kehittyvän Suomen myös tulevien sukupolvien aikana.

Next Post

Previous Post

© 2024 Hannu Koponen

Theme by Anders Norén