”Kevyen liikenteen kulkutapaosuutta on kokonaisuudessaan kasvatettava. Joukkoliikenteen osalta raideliikenteellä on oltava erityinen painotus.” (Helsingin Vasemmiston kuntavaaliohjelma)
Aika harva allekirjoittaa sen, että istuminen kotona, istuminen auton ratin takana ja istuminen työpaikan työpisteellä on hyvä asia omalle terveydelle. Siten kaikki askeleet jotka yksilö ottaa ja pieneenkin muuhun liikkumiseen aktivoivat tavat ovat kannatettavia. Näissä asioissa ensisijaisesti päätöksiä tekee henkilö itse, mutta esim. työnantajalla voi olla niissä myös kannustava rooli.
Työantajien lounas- ja virike-etujen oheen on saatava helppoja tapoja tarjota esim. kaupunkipyöräkausi, jolloin pienien siirtyminen tekemisen asemille, voidaan toteuttaa joustavammin.
Pyörän palauttaminen pakolla juuri kaupunkipyöräasemalle tulee saada vaihtoehtoisesti vapaammaksi, jolloin niillä voisi pyöräillä vaikka ”tehtaan pihaan” ja kuka tahansa voisi ottaa pyörän sieltä ja jatkaa matkaa. Asemat vangitsevat liikaa kaupunkipyöräilyä, joten tulevaisuudessa käytettävät ratkaisut niiden osalta on keskitettävä enemmän niiden vapaaseen paikallistamiseen sähköpotkulautojen tavoin. Sähköpotkulaudat voidaan paikallistaa kartalta, joten miksei samaa tapaa soveltaa kaupunkipyöriin, kun päätetään seuraavasta kaupunkipyöräsukupolvesta.
Pyöräverkoston ympärivuotistamisen osalta on keskityttävä ensiksi pyöräteiden runkoverkostojen kehittämiseen sekä väyliin, joissa sääsuoja onnistuu mahdollisimman paljon erilaisilla rakenteellisilla ratkaisuilla (tunnelit ym.). Ne voivat olla myös osa muuta liikenneinfraa, jolloin kaupunkitekniikan muita verkostoja voisi liittää osaksi pyöräverkkoja. Voisiko siten tietyillä väylillä pyörät saada eri tasoon autojen ja jalankulkijoiden kanssa? Erilaisia malleja löytyy maailmaltakin monenlaisia.
Raideliikenteen osalta ei kustannusten osalta voida reittejä rakentaa kaikille alueille lähivuosina. Siten liittymisliikennettä kevyestä liikenteestä runkolinjoille ja bussiliikenteen roolia tulee ylläpitää siellä, missä esim. raitiotieliikenne ei yksinkertaisesti ole realistista.
Samalla tavoin osa matkoista suuntautuvat sinne, minne joukkoliikenne ei yllä. Ne matkat tullaan Suomessa toteuttamaan jatkossakin autoilla. Kestävän kehityksen näkökulmasta on tällöin suotavaa, että myös Helsingin kaupunki tukee mm. sähköautojen latauspisteiden laajenemista alueella, jotta kuntalaiset voivat myös päättää liikkumismuotojen osalta erilaisista vaihtoehdoista. Yhteiskäyttöautojen tai vastaavien palveluiden osalta kaupungin on hyvä olla yhteistyökumppani, jotta tekniikkaa saadaan lisätyksi eri puolille kaupunkia kuntalaisten saataville.
Liikumme eri tavoin, joten suvaitaan toisemme myös liikkuessamme.