Hannu Koponen

Tietokanta-asiantuntija, luottamusmies ja Pron hallituksen yleisvarajäsen (ICT)

Kaupunkiseuduille lättähattuja?

”Raideliikenne joukkoliikenteen suunnittelun keskiöön”
(Helsingin Vasemmiston vaaliohjelma)

Vihreät esittelivät 19.1. tutkimisen arvoisen idean Suomi lähijunaan: ”Suomen suurille kaupunkiseuduille uutta lähijunien pilottikokeilua, jolla tuodaan miljoona suomalaista säännöllinen lähijunaliikenteen pariin ja vanhojen “lättähattujen” seisakkeet takaisin isoille kaupunkiseuduille.”

Esityksen pilottikokeilussa ehdotetaan miljoonan suomalaisen saamista lähijunaliikenteen pariin. Alueet sijoittuvat Turun, Tampereen, Oulun, Lappeenrannan ja Lahden suunnalle. Se koskettaa noin 30 kuntaa, mutta on noiden kuntien asukkaiden määrän osalta HSL-alueen kokoinen väestöpohjaltaan.

Vasemmisto kannattaa raideliikenteen lisäämistä, joten on helppo kannattaa aloitteen tutkimista siltä osin, että selvitetään missä sen toteutusmahdollisuudet olisivat realistisia. Raideliikenteen kustannukset ovat yleensä kalliita, mutta toisaalta esityksen raiteet ovat jo olemassa. Eri alueilla todennäköisesti jouduttaisiin kiinnittämään huomiota raiteiden kuntoon, joista oli keskustelua mm. ex-liikenneministeri Merja Kyllösen aikaan. Siksi on epätodennäköistä, että erilaisia yllättäviä kustannuksia ei ilmaannu. Esitykseen kannattaakin suhtautua keskustelunavauksena. Esimerkiksi joillain alueilla halutaan nopeita junayhteksiä, jolloin esitys vaatisi tällöin uusia raideyhteyksiä mahdollisesti pitkille osuuksille.

Suomalaisten siirtyminen henkilöautoista joukkoliikenteeseen ei tapahdu helposti. Meillä on totuttu autoiluun johtuen pitkistä välimatkoista, jolloin joukkoliikenteen menestymismahdollisuudet ovat väkirikkailla alueilla. Lisäksi ehdotuksen osalta lisäisin Turun alueen tavoin Tampereen ja Oulun osalta tutkittavaksi yhteyden lentokentälle esim. pistoyhteytenä. Nämä 3 aluetta kattaa lähes 80 % vaikutusalueen kuntien noin miljoonasta asukkaasta.

Kun kehitetään lähijunaliikennettä, on jokaisella käyttöön otettavalle asemalla tai seisakkeelle suunniteltava joustava liityntäliikenne sekä joukkoliikenteen että autojen osalta. Se tarkoittaa lippujen yhteensovittamista, jolloin esim. bussilippuun voidaan liittää junamatka ja auton pysäköintimaksun (ellei pysäköinti ole ilmainen) yhteydessä junamatkan voi maksaa samalla kertaa.

Miksi juuri näille alueille

Aluepoliittisesti on syytä kysyä, miksi juuri nämä alueet on tuotu esille. Lisääkö tällainen investointi alueiden eriarvoisuutta ja esim. heikkojen alueiden heikkenemistä entistä nopeammin. Siksi ehdotuksen ajatus tulee käydä läpi eri Suomen alueet eri kriteerien osalta. Jos esim. ilmenisi, että Keski-Suomessa ollaan valmiimpia siirtymään paikallisjunaan kuin Lahti – Kouvola -reitillä, on alueita syytä olla priorisoida. Miten se osoitetaan. Se vaatii päätöksenteon taakse luotettavaa tutkimustietoa. Vihreiden ehdotuksen liiteraportissa ”Asemanseutujen alue- ja yhdyskuntarakenteellinen käyttäjäpotentiaali” esim. Keski-Suomen asemaseudun väestöpohja menee Lahden ohitse (s. 40) ja ennusteiden mukaan myös kasvaa (s. 56) toisin kuin Lahden tai Lappeenrannan alueet. Noilla alueilla liikenneinvestoinnit voi olla syytä tehdä ensisijaisemmin teihin kuin raiteisiin.

Uusia työpaikkoja?

Ehdotus voi tuoda mukanaan ympäristöystävällisiä työpaikkoja. Aktiivisessa käytössä olevien raiteiden ylläpito ja rakentaminen aina käytettävän kaluston valmistamiseen kierrättää rahaa yhteiskunnassa. Haaste on, löytyykö meiltä esim. kaluston osalta kilpailukykyistä valmistusosaamista, jolloin ratikkaliikenteen tavoin voimme löytää kotimaisiakin valmistajia. Siihen eri alueille suunniteltava paikallisjunaliikenne voi tuoda piristystä vuosien myötä.

Lisäksi poliittisella kentällä on kannatusta raideliikenteen yksityistämiseen. Sen seurauksena on jo tässä vaiheessa syytä miettiä, kuka liikennettä tulisi operoimaan eli pysyykö raha Suomessa vai tukeeko hanke lähinnä ylikansallisia sijoittajia.

Onko siten esim. HSL-alueelle rakennettavan Raide-Jokerin kaltainen pikaraitiotie vaihtoehtoinen ratkaisu eri kasvaville alueille. Tampereen raitiovaunu tukee kotimaista työllisyyttä ja tarjoaa ratkaisutavan, jossa joukkoliikenne tulee lähemmäksi eri asuinalueiden ihmisiä. Tosin joukkoliikennehankkeilla on taipumusta kestää vuosia, joista Tampereen ratikka on yksi hyvä esimerkki: ”Tampereen Ratikan tarina alkoi jo vuonna 1907, kun raitiotien rakentamisesta tehtiin ensimmäisen kerran aloite” (lähde: Ratikan tarina), joten vaihtoehdoissakin on syytä katsoa vuosikymmenten päähän.

Next Post

Previous Post

© 2021 Hannu Koponen

Theme by Anders Norén